skip to Main Content

Ester

Raamatun naisia -kirjoitukseni ovat Raamatun teksteistä nousevia ja niitä vapaasti tulkitsevia kertomuksia naisista, joiden kokemukset ja kohtalot ovat omaan aikakauteensa sidottuja silloisen elämän kuvauksia, mutta samalle ne tarjoavat myös tämän päivän naiselle vertaiskokemusta, lohtua ja tukea avaten ehkä uusia näköaloja naisen elämään.

Olen valinnut kertomusteni naiset lukemattomien Raamatun naisten joukosta kokemusperäisesti pyrkimyksenä tuoda esille inhimillisen elämän säröjä ja kaiken sen yllä olevaa Jumalan johdatusta ja huolenpitoa. Ensimmäisenä esittelen ja tulkitsen Deboran tarinaa.   –Kati Lücke

Taustatietoja

Esterin kirja sijoittuu kuningas Kserkseen aikaan 486- 465 eKr. Kserkses 1. hallitsi Persian ja Median kaksoisvaltakuntaa. Esterin kirja alkaa kuninkaan kolmannesta hallitusvuodesta eli vuodesta 483 eKr.


Ester

Esterin kirja alkaa kertomuksella kuningas Kserksesin järjestämistä puoli vuotta kestävistä juhlista (1:2-3). Eräänä päivänä juhlimisen keskellä kuningas sai ajatuksen, että hänen vaimonsa Vastin tulisi tulla näyttäytymään juhlivalle miesjoukolle. Kuningas halusi näyttää hoviherroilleen ja sotapäälliköilleen, kuinka kaunis hänen vaimonsa oli. Vasti kuitenkin kieltäytyi menemästä juopuneiden miesten eteen ihailtavaksi ja arvioitavaksi. Kieltäytyminen oli ennenkuulumatonta, sillä kuninkaan tahdon uhmaaminen johti aina kovaan rangaistukseen. Siltä eivät olleet suojassa edes perheenjäsenet. Teon vahingollisuutta lisäsi se, että kuningatar antoi näin esimerkillään kansalaisille viestin siitä, että naisilla on oikeus uhmata miestensä tahtoa (1:16-20).

Vasti menetti näin kuninkaallisen asemansa, ja kuningas hylkäsi hänet. Vastin rikkomus oli siinä, ettei hän alentunut katseiden ja arvioinnin kohteeksi ja että hän tunsi oman arvonsa. Passiivisella vastarinnallaan, tekemättä mitään, Vasti tuli tehneeksi paljon. Tämä itsearvostuksen esiintuominen ja siitä seurannut rangaistus ovat lähtökohta Esterin tarinalle.

Ester on orpo, nuori ja kaunis juutalaistyttö, joka varttuu kasvatti-isänsä Mordokain hoivissa. Näihin aikoihin alettiin etsiä kuninkaalle uutta puolisoa alistumattoman Vastin tilalle. Kuninkaan haaremiin alettiin koota nuoria ja kauniita naisia koekäyttöön kuningasta varten, jotta heidän joukostaan kuningas voisi valita tulevan puolisonsa (2:8).

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tilanteesta ajatteli kasvatti-isä Mordokai ja mitä ajatteli Ester. Oliko elämä haaremissa ja mahdollisuus päästä kuninkaan suosioon tavoiteltava ja vapaaehtoinen asia? Vai oliko kyse pakosta ja hirveään kohtaloon suostumisesta? Nykyajan ihmiskäsityksen valossa tilanne näyttää epäeettiseltä, naista välineellistävältä ja julmalta. Haaremin naiset olivat täysin mielivaltaisen vallan alaisuudessa. Kuningas saattoi käyttää heitä vapaasti omiin tarpeisiinsa. Vaikka onni olisi suosinut naista ja hänet olisi kruunattu kuningattareksi, olisi hänen jatkossakin jaettava puolisonsa haaremin rakastajattarien kanssa ja elettävä sen pelossa, että joku haaremin naisista vie hänen asemansa kuninkaan puolisona.

Muut naiset, jotka eivät päässeet kuninkaan puolisoksi, joutuivat elämään loppuelämänsä eunukkien ja palvelijoiden hoidossa kauneudestaan huolehtien, toisiaan kadehtien ja toistensa kanssa kilpaillen. Vai olisiko mahdollista, että haaremin naiset olisivat kyenneet yhteisessä kokemuksessaan ja elämän tilanteessaan luomaan aitoja ystävyys- ja sisaruussuhteita? Kysyn myös meiltä, modernin ajan naisilta, saman kysymyksen: kykenemmekö välttämään vertailun ja keskinäisen kilpailun ja tarjoamaan toisillemme aitoa sisaruutta?

Ester herätti haaremissa ihastusta kauniilla ulkomuodollaan ja jalolla käytöksellään. Eunukki Hegai ihastui Esterin ulkoiseen ja sisäiseen kauneuteen ja otti hänet suojelukseensa (2:9,15,17). Esteriä valmisteltiin vuosi kuninkaan kohtaamiseen hoitamalla hänen kauneuttaan ylellisillä tuotteilla. Heidän kohtaamisensa seurauksena kuningas ihastui Esteriin niin, että teki Esteristä kuningattaren Vastin sijaan (2:17).

Esterin kirjan kolmannessa luvussa kerrotaan uuden pääministerin Hamanin valtaannoususta. Haman vaati, että jokaisen kansalaisen oli alistuttava hänen tahtoonsa ja toteltava kaikessa. Juutalaisille oli historiansa aikana annettu erivapauksia kuninkaiden ja hallitsijoiden palvomisesta jumalana. Mordokai todennäköisesti näki Hamanille alistumisessa riskejä epäjumalan palvonnasta ja kieltäytyi. Haman raivostui tästä ja halusi surmauttaa Mordokain ja hänen kansansa (3:5-6). Alkoivat laajamittaiset juutalaisvainot (3:13).

Ester oli ollut tässä vaiheessa ollut kuningattarena noin 6 vuotta. Hän näki kasvatti-isänsä ja kansansa ahdingon ja ymmärsi olevansa suuren päätöksen edessä. Mordokain sanat Esterille vahvistivat hänen päätöstään: ”…Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.” (4:14). Ester näki, että kaikki hänen aiemmin kokemansa oli kuljettanut hänet tälle paikalle. Kaikessa raadollisessa inhimillisyydessäänkin hänen tarinansa oli merkityksellinen. Ja niin Ester paljasti juutalaisen taustansa kuninkaalle henkensä uhalla ja pyysi lopettamaan juutalaisten tuhoamisen (5-8).

Esterin kirjan loppua leimaa koston teema. ”Näin juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa, tuhosivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat.” (9:5) Tämän päivän lukijan on vaikea ymmärtää sitä, miksei Esterille ja juutalaiselle yhteisölle riittänyt se, että vainot olivat loppuneet, miksi piti kostaa.

Kostossa on osittain kyse kulttuurisista arvoista ja toimintatavoista. Joissakin kulttuureissa ja joinakin aikoina se on koettu kunnialliseksi ja oikeudenmukaiseksi tavaksi toimia. Toisaalta siinä on kyse syvästi inhimillisestä piirteestä. Oikeudenmukaisuus ikään kuin toteutuu, kun pahan tekijä saa ansionsa mukaan. Esterin tarinasta voi myös löytää ajatuksen siitä, ettei valittu kansa ollut valittu Jumalan suunnitelmaan siksi, että he olisivat olleet kaikilta osin esimerkillisiä ja puhtoisia. Jumala valitse heidät heidän inhimillisyydestään huolimatta ja katsoi viisaudessaan hyväksi toimia heidän traagisten vaiheittensa kautta ihmiskunnan tarinassa.

Back To Top