skip to Main Content

Martta ja Maria

Uuden testamentin yksi tunnetuimista kertomuksista on kuvaus sisarusten, Martan ja Marian, elämästä ja kohtaamisista Jeesuksen kanssa.

Sisarusten asema

Martta ja Maria asuivat veljensä Lasaruksen kanssa Betanian kylässä (Joh. 11:1). Yleisesti on oletettu heidän olleen perheettömiä. Markus tosin kertoo evankeliumissaan olleensa Betaniassa lepraa sairastavan Simonin luona, jossa nainen (Maria) voiteli Jeesuksen kalliilla öljyllä. On oletettu, että Martta olisi ollut lepraan kuolleen Simonin leski (Mark. 14:3). Joka tapauksessa Martta oli talon emäntä (Luuk. 10:38).

Sisarusten on arveltu olleen melko varakkaita, sillä he kykenivät ruokkimaan koko Jeesuksen seurueen heidän levähtäessään Betaniassa (Luuk.10:38-42). Lasaruksen kuoltua sisaruksilla oli mahdollisuus hankkia ruumista varten hautaluola. Sellaisia oli käytössä vain yläluokan edustajilla (Joh. 11:38). Lisäksi evankeliumeissa kerrotaan, että Betanian Maria voiteli Jeesuksen ennen pääsiäistä nardusöljyllä, joka oli ylellinen ja kallis kosmeettinen tuote (Joh. 12:3-5).

Aineellisen muodon ottava Rakkaus

Martta kuvataan kertomuksissa toimeliaana ja käytännöllisenä naisena. Hän näyttää pitävät talouden hoidon ja työn ohjakset tiukasti hallussaan. Maria taas kuvataan vetäytyvänä, hiljaisena, tunteellisena ja mietiskelevänä. Heidän ominaisuuksien kuvaaminen on kulminoitunut Jeesuksen ja Martan väliseen dialogiin: ”Martta sanoi; Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua. Mutta Herra vastasi; Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42).

Martan käyttäytymistä voi tulkita monella tavalla. Jeesuksen lievästi moittiva toteamus siitä, että huolehdit ja hätäilet liikaa, luo kuvan arjen puuhiin eksyneestä naisesta, joka ei touhuamiseltaan ehdi kohdata tärkeitä asioita. Toisten palvelemisesta on saattanut tulla huomaamatta keino hankkia itselle hyväksyntää ja rakkautta sekä kokemusta siitä, että on tarvittu. Huolehtiminen ja hätäily ohjaavat ihmisen pois läsnäolon tilasta. Nuo asenteet tuhoavat helposti myös kyvyn kiitollisuuteen ja elämän pienten ja tärkeiden asioiden ihmettelyyn.

Toisaalta Martan toimintaa voidaan pitää rakkauden osoituksina toisia ihmisiä kohtaan, jolloin palvelun ja aineellisten asioiden kautta osoitetaan toiselle huolenpitoa ja rakkautta. Kreikan kielen sana anamnesis viittaa aineettomaan ideaan, joka siirtyy aineelliseen, käsin kosketeltavaan maailmaan. Filosofi Platon tarkoitti anamnesilla muistamista, joka saa ideamaailman koskettamaan aistein havaittavaa arkimaailmaamme, niin että jokin tuosta toisesta maailmasta saa muodon fyysisessä maailmassamme. Raamatussa anamnesis esiintyy neljä kertaa. Sillä viitataan Kristuksen uhriin ja sen ”muistamiseen” viimeisellä aterialla (Luuk. 22:9, 1. Kor. 11:24,25; Hebr. 10:3). Kristus, Hänen kärsimyksensä ja ylösnousemuksensa tulevat aineeseen, joita nauttimalla olemme Hänessä. Kristillisessä ajattelussa paradoksaalinen aineen ja hengen liitto tulee kirkkaana näkyviin. Niinpä ajattelen, että leivässä, jonka Martta vierailleen leipoo ja aterioissa, joita hän tarjoilee sekä hoivassa, jonka hän toisille suo, on kysymys viime kädessä Hänen rakkautensa tulemisessa aineen tasolle.

Luottamuksessa ja läsnäolossa

Marian vetäytyvää, pohdiskelevaa ja läsnäolevaa olemista on usein pidetty esimerkiksi luostariliikkeen parissa toimivien naisten tai muuten hiljaisuuteen ja mietiskelyyn omistautuvien ihmisten esikuvana.

Raamatussa kehotetaankin useasti ihmistä vetäytymään rauhaan, hiljaisuuteen rukoukseen. Matteuksen evankeliumissa Jumalan salaisuuden tuntemiseen ohjataan seuraavasti: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni hartaillenne ja katsokaa minua; minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28-30).

Raamatussa Jeesuksen mainitaan vetäytyneen hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen 40 kertaa. Ester de Vaal (Seeking of God: The Way of St. Benedict) on kuvannut luostariliikettä koskevassa tutkimuksessa levon ja työn sykliä seuraavasti: ”Yksinäisyys synnyttää yhteyttä ja yhteys yksinäisyyttä. Dialogi synnyttää hiljaisuutta ja hiljaisuus dialogia”.

Maria valitsi hiljaisuuden, vetäytymisen ja kuuntelemisen. Hänen toiminnassaan toteutui Jeesuksen kehotus hakeutua lepoon Hänen läheisyyteensä. Siinä korostuu myös ihmisen kokemus armosta ja rakkaudesta, joka kantaa ihmistä hänen tekemisistään ja suorituksistaan huolimatta. Siinä korostuu myös ihmisen suostuminen luottamukseen siitä, että hänen arvonsa perustuu olemiseen eikä tekemiseen.

Yksinäisyyteen suostuva ihminen voi de Vaalin tutkimusten mukaan olla aidosti läsnä myös toisille ihmisille. Silloin ihminen on levossa itsensä kanssa, eikä oman mielen melu estä toisen ihmisen kuulemista. Hiljaisuudesta ja levosta käsin toimiva ihminen kykenee aitoon dialogiin toisten kanssa. Toisaalta aidossa yhteydessä oleminen saa ihmisen kokemaan myös oman erillisyytensä, ja aidossa dialogissa oleminen mahdollistaa ja vahvistaa mielen hiljaisuuden, jossa sen osapuolet ymmärtävät oman erillisyytensä ja kohtaamisen arvon. Rakkaus voi elää vain siellä, missä yksilö ymmärtää oman erillisyytensä, on riittävän turvassa kohtaamaan omat varjonsa ja näkemään toisen erillisyyden ja arvon.

Back To Top