skip to Main Content

Maria – Jeesuksen äiti

Näkökulmat Mariaan voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan: 1. Raamatun välittämään tietoon, 2. kirkkojen opeissa ja perinteessä esiintyvään näkemykseen ja 3. kansanperinteessä elävään näkemykseen. Nämä eivät tietenkään ole täysin toisistaan erotettavissa olevia luokkia vaan vaikuttavat toisiinsa. Pyrin ottamaan nämä luokat huomioon ja tekemään tulkinnallisia johtopäätöksiä niiden pohjalta.

Marian raskaus

Nuori juutalaistyttö, Joosefin kihlattu, tulee raskaaksi haastavissa olosuhteissa. Raamatun mukaan oli ennenkuulumatonta ja häpeällistä tulla raskaaksi ennen avioliiton lopullista sinetöimistä. Joosef tiesi, ettei hän voi olla lapsen isä. Joosef saa unessa viestin, jonka mukaan ei ole syytä epäillä Mariaa uskottomuudesta, sillä Marian raskauden alkuun saattaja ei ole ollut toinen mies, vaan Pyhä Henki (Matt.1:18-20, Luuk.1:26-37).

Marian neitseyttä on vuosisatojen kuluessa tulkittu ja selitetty eri tavoin. Ekumeeniset uskontunnustukset sisältävät kaikki ajatuksen Marian neitseydestä ymmärrettynä niin, että kyseessä on ruumiintila, joka on mahdollinen sukupuolisen yhdynnän kokemattomalle naiselle. Myöhemmin on pohdittu termiä neitsyt ja tulkittu sitä myös niin, että se on tarkoittanut nuorta naista ottamatta kantaa hänen kehoonsa.

Kaikki kirkkokunnat allekirjoittavat siis dogmin Marian neitseellisestä raskaudesta. Katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat omistaneet Marialle oman opillisen kategoriansa, mariologian. Näillä kirkkokunnilla on käsitys myös Marian ikuisesta neitseydestä (Semper Virgo). Protestanttiset kirkot puolestaan nojaavat Sola Scripture -periaatteeseen ja tekevät sen perusteella johtopäätöksen, että Maria synnytti Jeesuksen jälkeen useita lapsia inhimillisin keinoin (Luuk.8:19-20, Mark.6:3, Joh.7:3-7, Apt.1:14).

Kirkkojen käytännön opetuksissa ja kansan perinteessä neitseysteema on usein tarkoittanut seksuaalisen koskemattomuuden ihannetta ja naisten sukupuolisen siveellisyyden kontrollointia. Sillä on varmasti ollut paljon hyviä ja arvokkaita seurauksia, mutta se on johtanut myös naisten seksuaalisuuden pitämiseen tuhoisana voimana ja yhteisön harjoittamaan vallan käyttöön, jossa naisia itseään ei kuunnella.

Maailmankaikkeuden Luoja päätti jostakin syystä inkarnoitua aineeseen naisen kehon kautta ja elää elämänsä ihmisenä tässä maailmassa. Tämä on yksi ihmeellisimmistä paradokseista, joita kristillinen liike nähdäkseni sisältää. Aineen ja Hengen liitto, jossa yliluonnollinen on luonnollista.

Jumala tulee aineeseen

Jeesuksessa Jumala inkarnoituu aineeseen eli tulee ihmiseksi. Inkarnaatio tarkoittaa lihaksi tulemista. Inkarnaation ihme tapahtuu Marian kohdussa tämän tullessa raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Teologiassa inkarnaatio yhdistyy sovitukseen, sillä vain ihmiseksi syntynyt Jumala voi ottaa ihmiselle kuuluvan rangaistuksen omakseen (Hepr. 2:14-17).

Inkarnaatio on myös lähtökohta sakramenttiteologiaan, sillä ehtoollisen leivässä ja viinissä Jumala tulee osaksi ainetta, osaksi luomakuntaansa. Ehtoollisessa Jumala käyttää välineenä luomaansa ainetta ja antaa siinä itsensä luomilleen ihmisille.

Jumala valitsee liittymispaikakseen nuoren juutalaisnaisen kohdun. Tämän mysteeri ja ihme esitettään kuitenkin Raamatussa selvänä ja vakavasti otettavana historiallisena totuutena. Tapahtuma sidotaan siellä muihin aikakauden tapahtumiin (esim. Luuk. 2:10). Jeesus oli siis ihminen ja Jumala. Jeesuksen elämä oli ikään kuin kahden todellisuuden rajalla elämistä: ”Hän oli nälkäinen ja janoinen, kuitenkin hän ruokki 5000. Hän nukkui veneessä ja käveli vetten päällä. Hän itki haudalla vain herättääkseen Lasaruksen kuolleista. Hän kuoli perjantaina, nousi kuolleista sunnuntaina.” (Petri Mäkelä RV/2016)

Tästä paradoksaalisesta todellisuudesta kristillinen liike on historiansa ajan julistanut. Se on ollut länsimaisessa luonnontieteiden määrittelemässä todellisuudessa kovin vaikea teema jäsentää ja käsittää. Yliluonnollisen ja luonnollisen erottaminen toisistaan kategorisesti on tehnyt usein keskustelun näistä aiheista vaikeaksi.

Kristillinen liike on myös julistanut pieneksi, heikoksi ja kärsiväksi asettuvaa Jumalaa. Kaikkivaltias universumin luoja tulee näyttämölle haavoittuvan ja avuttoman lapsen kehossa ja päätyy ristille, missä kaikki kuviteltavissa oleva paha on läsnä; häpeä, hylkääminen, nöyryytys ja kuolema.

Tähän aineen ja hengen liitokseen sekä Jumalan suuruuden ja sen pienuudessa ilmenevään paradoksiin sisältyy armo, rakkaus ja toivo, joka on kantanut ja kantaa ihmisiä läpi elämän.

Maria esikuvana

Mariaa on pidetty uskollisuuden ja Jumalan tahtoon tyytymisen esikuvana, sillä hän otti uutisen raskaudestaan ja tulevista koettelemuksistaan vastaan tyynesti Jumalan tahtoon suostuen (Luuk.1:30-38).

Raamattu ei kerro jouluevankeliumin jälkeen Mariasta paljoakaan. Esille hän tulee joitakin kertoja Jeesuksen yhteydessä kasvattajana tai äitinä. Pitkänäperjantaina Maria seisoo Jeesuksen ristin juurella todistamassa poikansa kärsimystä. Kuolemaisillaan oleva Jeesus pyytää silloin seuraajaansa Johannesta pitämään huolta äidistään (Luuk.19:26-27).

Mariaa on pidetty myös nöyryyden, uhrautumisen ja äitiyden esikuvana. Kautta aikojen kristinuskon vaikuttamissa kulttuureissa hyvän naisen ominaisuutena on pidetty vaatimattomuutta, kunniallisuutta ja nöyryyttä. Tämä on tietysti kristillisen ihmiskäsityksen olennainen osa ja Jeesuksenkin esimerkin mukainen. Toisaalta juuri naisiin Maria-ihanteen kautta kohdennettuna se on tarkoittanut myös naisten äänen vaimentamista ja alas painamista.

Naiseuden ja äitiyden kysymyksissä naiset ovat kääntyneet Marian puoleen. Eri kirkkokunnissa tämä on ilmennyt eri tavoin. Naiset ovat nähneet Marian tärkeäksi ymmärtäjäksi ja tueksi. He ovat voineet lähestyä häntä avioliittoon, lapsiin tai naiseuteen liittyvissä kysymyksissä. Marian kuvan edessä on katolisessa kirkossa tai ortodoksisessa kirkossa rukoiltu ja saatu lohtua silloinkin, kun muu yhteisö ei ole tarjonnut tukea naisten kokemuksiin. Suomalaisessa kansanperinteessä naiset ovat kohdistaneet huokauksiaan Marialle, vaikkei luterilaisessa liikkeessä Marian palvontaa pidetä oikeana.

Toisaalta Maria on voitu nähdä myös niin ylivertaisena naishahmona, ettei tavallisella naisella ole mahdollisuuksia seurata häntä esikuvanaan. Silloin on vaarana, että Maria esitetään naiseuden ja äitiyden suvereenina, jonka edustama maailma on kaukana nykyhetken naisten todellisuudesta.

 

Back To Top