skip to Main Content
Naisen Poluilla: Siltana Toisillemme
Kati Lücke: Heikkoina emme ole säälittäviä ressukoita, vaan aitoja, herkkiä ja totuudellisia ihmisiä.

Naisen poluilla: Siltana toisillemme

”Mä voin olla silta. Väkevin lankuin rakennettu. Voin olla silta. Yli pimeän virran ojennettu. Mutta sun täytyy ottaa askeleet. Sun on pakko kestää kyyneleet, sillä kaikki mitä mä voin on olla silta.” (Happoradio: Silta).

Kestänkö toisen kärsimyksen?

Kun kohtaan murtuneen, surevan ja kärsivän ihmisen, koen olevani usein hämmentynyt. Haluaisin auttaa, helpottaa oloa ja näyttää tietä tilanteesta eteenpäin. Kaikki nuo tuntemukset ovat inhimillisiä, mutta herättävät myös kysymyksen: ”Mistä tässä on kyse?”

Auttamis- ja ratkaisuhaluja tutkiessani olen tullut johtopäätökseen, että toisen ihmisen pahaa oloa on vaikea katsoa ja hänen tunnemaailmaansa on vaikea ottaa vastaan. Olen joutunut tunnustamaan, etteivät toisen ihmisen vaikeat tunteet oikein mahdu minuun. Tosiasiassa en kykene kohtaamaan noita vaikeita tunteita itsessäni, jolloin en voi nähdä niitä myöskään toisessa. Haluaisin niin auttaa, ratkaista ja näyttää tietä eteenpäin!

Kärsivän ihmisen kokemus moisesta ratkaisukeskeisyydestä on tietysti kylmäävä. Hän kokee varmasti, etteivät hänen kokemuksensa ja tunteensa ole tulleet nähdyiksi ja että hän itse on tullut ohitetuksi ja yksin jätetyksi. Hyvää tarkoittava auttaja ja kuuntelija voi analysoida, järkeistää, etsiä syyllisiä ja yrittää näin lohduttaa, mutta tosiasiassa hänen toiminnassaan hän itse näyttelee tarinan pääroolia ja toimii ymmärtämättömyyttään rakkaudettomasti.

Suostuminen kannettavaksi

Monille meistä autettavana oleminen on toisten auttamista ja palvelemista vaikeampaa. Nämä kaksi asiaa auttaminen ja autettavana oleminen kulkevat mielestäni rinnakkain. Sellainen ihminen kykenee suostumaan myös itse autettavaksi, joka on ymmärtänyt auttamisen ja toisten ihmisten taakkojen kantamisen niin, ettei ratkaise, analysoi ja järjestele tietä eteenpäin.

Suostuminen toisten kannettavaksi edellyttää oman heikkouden ja tarvitsevuuden tunnustamista, nöyryyttä. Jos ihmisen selviytymiskeinoina elämässä ovat olleet reippaus ja omavoimaisuuteen luottaminen, ei heikkouden kokemus ole ollut mahdollista. Sellaiselle ihmiselle heikkous on merkinnyt kaiken hajoamista, kontrollin pettämistä ja luisumista hallitsemattomaan kaaokseen. Tällainen ymmärrys elämästä johtunee useimmiten varhaisista kokemuksista, joissa hyväksytyksi ja nähdyksi tuleminen ovat edellyttäneet omavoimaista elämän asennetta ja heikkouden sekä tarvitsevuuden kieltämistä.

Heikkous ja tarvitsevuus kuitenkin ovat ihmisen olennaisia tuntomerkkejä. Heikkous ei ole kaaokseen ja holtittomuuteen luisumista, vaan syvän todellisuutemme tunnustamista. Heikkoina emme ole säälittäviä ressukoita, vaan aitoja, herkkiä ja totuudellisia ihmisiä. Vasta heikkoina olemme kykeneviä ottamaan vastaan rakkautta. Vasta heikkoutemme tiedostaen olemme kykeneviä ymmärtämään toistemme inhimillisyyttä ja rakastamaan.

Totuus ja rakkaus, armo ja tuomio

”Totuus tekee teistä vapaita” (Joh.8: 32). Kun elämää tarkastelee rehellisesti ja realistisesti, voi todeta sen sisältävän onnen ja ilon lisäksi myös paljon raskaita asioita. Elämää varjostavat sairaudet, ihmisten toisiinsa kohdistama rakkaudettomuus, luonnonmullistukset, kuolema ja niin edelleen. Jokainen meistä joutuu kohtaamaan kipua elämässään ja kulkemaan kipua kokevan rinnalla.

Mitä Jeesus tarkoitti opettaessaan totuuden vapaaksi tekevästä voimasta? Olisiko se ollut elämän realiteettien ja ihmisen mahdottomuuden rehellistä tarkastelua? Kuva, joka tarkastelusta eteemme piirtyy, on melkoisen synkkä, mutta se pakottaa meidät näkemiseen. Itse asiassa se vapauttaa meidät terveeseen syyllisyyteen. Voimme ymmärtää sen, ettemme ole kyenneet kantamaan toistemme kuormia ja kohtaamaan toisiamme rakkaudellisesti, emme aina edes rakastamaan itseämme. Syyllisyyteen vapautuminen tekee meistä tarvitsevia, heikkoja ja ihmisen kokoisia.

Totuus vapauttaa, mutta ilman rakkautta se jättää meidät synkkään todellisuuteemme. Siksi syyllisyyteen vapautunut ihminen saa ottaa vastaa vastaan rakkautta. Sen voi tuoda hänen elämäänsä toinen ihminen, joka kykenee olemaan silta ja kohtaamaan särkyneen. Se on rakkautta ja armoa, jonka Jumala lahjoittaa heikkoutensa ja tarvitsevuutensa tunnustavalle.

Back To Top